Monet ystäväni ja tuttavani ovat raskaana. Vauvoja on seuraavan yhdeksän kuukauden aikana syntymässä tuttuihin perheisiin ainakin seitsemän. Olen iloinen ja onnellinen heidän kaikkien puolestaan. He saavat tutustua lapsiperheen niin ihanaan, vauhdikkaaseen ja välillä rasittavaan arkeen. Siis siihen samaan, mitä mekin olemme eläneet niin kauan, että äitienpäivää ja isänpäivää on vietetty jo muutaman kerran.
Yllättävää on se, että minua ärsyttää heidän kasvavat vatsansa. Ei siksi, että itse sitä välttämättä haluaisin. Väitän, että sitä en kaipaa. Kasvavassa vatsassa kaipaan sitä, että ihmiset osaavat ja muistavat aktiivisemmin kysellä kuulumisia vauvan odotuksen tiimoilta. Hiekkalaatikolla seistessä ihmeiset muistavat kysyä isovatsaisten kuulumisia, mutta minä ja pitkä odotukseni monesti unohtuvat. En tietenkään suutu ihmisille siitä, että he eivät muista. Tietenkään se ei aina tule heidän mieleensä, sillä minä olen melko hoikka vaikka tätä seuraavaa odotusta on takana jo kohta vuoden verran.
Toisaalta, aivan ihania on ne hetket kun pääsen "sisäpiiriin" ja minulta kysytään: "Mitä teidän odotukseen kuuluu?" Taas pääsen vastaamaan, että odotellaan ja hiljaa hyvä tulee. Samalla iloitsen siitä, että joku muisti, että minä ja perheeni todella odotamme lasta perheeseemme. Olen onnellinen, että tämä joku ei hämmästy, kun pienellä varoitusajalla meidät näkeekin kaupassa neljänä kolmen sijaan :-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti