Minun lapsuuden perheellä oli aina autona Lada. Ensin punainen, sitten sininen ja valkoinen. Niillä pääsi näppärästi ja luoettavasti paikasta toiseen.
Väitän, että autona tuo uskollinen Ladamme ei saanut muilta ansaitsemaansa arvostusta. Sitä pilkattiin ja sitä vähäteltiin. Kuitenkin uskollinen Ladamme näkyi useimmiten koulun luona ja kyytiin mahtui aina muitakin kuin minä. Monet ystäväni pääsivät kotiinsa nopeasti Ladamme kyydissä. Ystäni isän mersu puuttui usein paikalta, kun oli kyse harrastuksiin viemisistä tai kaupassa käymisestä. Mutta meidän Lada se jaksoi. Kiitos iskän, joka piti niistä hyvää huolta ja jaksoi meitä aina kuljettaan kouluun ja harrastuksiin.
Ladat ovat jääneet jo unholaan, mutta isäni pitää edelleen huolen siitä, että voimme ajaa melko iäkkäillä autoilla. Kierrätys ja pitkäikäisyys kunniaan myös tavaroissa!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti