kahviriita

Yleisesti tunnustettu tosiasia taitaa olla se, että naisilla ja miehillä on erilainen logiikka. Meillä nämä kaksi logiikkaa törmäsivät taannoin melko kuuluvasti.

Jäin kotiin siivoamaan, kun mies ja lapsi lähtivät leikkipuistoon pois häiritsemästä :-) Huhkiessani minun teki mieli kahvia ja niinpä sitten aloin sitä keittämään. Halusin tällä kertaa täyttää myös hyvän vaimon kriteerit ja päätin säästää kahvista hiukan miehellenikin. Puistosta ei tietenkään palata aivan pian ja siksi sammutin kahvinkeittimen välillä, ettei kahvi olisi palannut pahan makuiseksi. Näin rakkaiden palaavan puistosta ja napsautin keittimen taas päälle, jotta kahvi lämpiäisi vielä hiukan (kätevää ja erittäin ajattelevaista). Hyvän vaimon tehtäviin kuuluu ojentaa höyryävä muki miehelle heti sisään tultaessa ja niinhän minä tein. Tästä alkoi sekava mielipiteiden jakelusarja, jota ei voi selittää muulla kuin kahdella erilaisella logiikalla:
Minä: Olenpas ajattelavainen vaimo ja minustakin olisi välillä mukava saada kahvia kun tulen puistosta.
Mieheni: Näin vähän ja näin jäähtynyttä kahvia. Parempi kuin en olisi edes tiennyt, että keitit kahvia.
Minä: Kuinka voit ajatella noin vaikka minä ajattelin vain sinun parastasi. Joo ehkä termospullon käyttö olisi seuraavalla kerralla hyvä juttu, mutta kun kaikki kätevät niksit eivät tule silloin mieleen kun niitä tarvitaan. Ei pointti ole se, että kahvi oli kylmää ja sitä vähän, vaan se että ajattelin sinua enkä juonut kaikkea yksin.
Mieheni: Kyllä minua silti harmitta tämä kahvin lämpötila ja määrä. Oikein ihanaa kun ajattelit minua, mutta jos ensi kerralla ajattelisit sen termospullon kanssa. Tai ajattelisit vain itseäsi ja nauttisit kahvista ilman syyllisyyttä ja sitten keitettäisiin uudet kahvit reippaille puistossa kävijöille.

Avioliitto on jännittävä seikkailu. Kuinka monessa muussa suhteessa riidellään mitättömistä hiekanmuruista kengässä, silloin kun omaa oloa ahdistaa antilooppilauma olohuoneessa.